SUSANNA SANTOS
”Miehuudesta on tullut perisynti, josta ei pääse anteeksipyytämällä eroon.”
Perinteisen miehen ja pojan rooli ja maskuliinisuus on kriisissä. Tarkemmin sanottuna, se on laitettu kriisiin. Ei siksi, että pojat ja miehet (tai suurin osa naisistakaan) olisivat kokeneet sen millään tavoin vääräksi, vaan koska yhä enemmän tilaa saavat naisasialiikkeen äärimmäiset äänitorvet eivät tunnu näkevän miehuudessa muuta kuin sortajan symbolin. Miehuus on joko toksista tai sitten rooli on ”liian ahdas”.
Miesten biologiseen perimään nojaavat synnynnäiset maskuliiniset piirteet, kuten itsevarmuus, riskinottohaluisuus, hallitsevuus ja kilpailuhenkisyys nähdään monella foorumilla sosiaalisesti opittuna tai patriarkaattisen yhteiskunnan lopputulemana. Avioliitto on patriarkaatin salakavala juoni naisia vastaan, satujen prinsessat eivät enää tarvitse urheita prinssejä ja pikkupoikien ihannoimat elokuvien supersankarit ovat nykyään tyttöjä. Miehuudesta on tullut perisynti, josta ei pääse anteeksipyytämällä eroon.
Tällaisen ajattelutavan juurtuminen kulttuurimme on yksi nykypäivän huolestuttavimmista piirteistä, joka vaikuttaa suoraan siihen miten pojat asemoivat itsensä osaksi yhteiskuntaa. Ja myös miten pienet tytöt oppivat näkemään miessukupuolen. Sukupuolien välille on syntynyt taistelutanner joka ei viime kädessä hyödytä ketään. Karmivin esimerkki lienee viime keväältä, jolloin eräs australialaiskoulu laittoi poikaoppilaansa seisomaan ja pyytämään anteeksi vieressä istuvilta tytöiltä. Anteeksi sitä, että ovat poikia. Että he ovat kaikki mahdollisia raiskaajia, saalistajia ja sortajia.
Kun unohdamme arvostaa maskuliinisuutta, unohdamme että juuri se (tasa-arvoisesti feminiinisyyden rinnalla) tuo yhteiskuntaamme runsaasti uhrauksia, joiden kautta voimme elää modernia huoletonta arkeamme. Maskuliinisuus tarkoittaa esimerkiksi monesti vaarallisen työn vastaanottamista tai sellaisen työn tekemistä joka vaatii runsaasti aikaa pois perheen luota.
Katsotaan vaikka valtameriä kiertäviä konttialuksia, jotka kuljettavat nuoren kaupunkilaisnaisen merkkilaukkua meren halki. Sen eteen yksi minimipalkalla elävä, merellä useita kuukausia viettävä joskus laitonkin työtekijä uhraa paitsi henkensä myös henkisen ja fyysisen terveytensä työnsä vuoksi. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Rahaa on saatava perheelle tavalla tai toisella. Mutta toisaalta sellainen työ saa usein myös miehen tuntemaan itsensä tarkoitukselliseksi. Hän toimittaa sankarin roolia. Hän pelastaa perheensä ja siten uhrauksesta seuraa palkinto.
Nykyilmapiirissä kuitenkin yksi miessankari lisää on vain yksi leima lisää patriarkaatin sertifikaattiin. Captain America on nyt Miss Captain America ja Tähtien Sodan uusi jedisotilas on nuori tyttö. Samalla kun maskuliinisuutta polkeva trendi on pyyhkinyt populaarikulttuurinkin yli, siitä on tullut koko yhteiskuntaamme kuvaava ilmiö. Mutta yhä huonommin voivat poikamme kaipaisivat nyt sankarihahmoja enemmän kuin koskaan.
Kulttuurimme tuntuu siis rapistavan poikien ja miesten merkityksellisyyden tunnetta. Merkityksellisyyden tunteen lähde taas on, halusimmepa tai emme, koodattu vahvasti miehen biologiaan. Ja biologiaa emme voi ideologialla muuttaa.
Maskuliinisuutta ja sen kriisiä halusi käsitellä myös Etonissa opettanut Will Knowland. Knowland oli kuuluisan poikakoulu Etonin opettaja vielä muutamia viikkoja sitten. Julkaistuaan YouTube videon nimeltä ”Patriarchy Paradox” jossa opettaja viittasi useisiin tieteellisiin lähteisiin argumentoiden biologisen perimän puolesta, alkoi tapahtumaketju, joka lopulta johti Knowlandin tehtävästä erottamiseen.
Monen silmissä kiistanalainen video oli tarkoitettu opetustarkoitukseen – Knowlandin mukaan herättämään ajatuksia ja ruokkimaan keskustelua luokkahuoneessa. Sen oli tarkoitus ravistella vallalla olevia ajatuksia ja ennen kaikkea haastaa opiskelijoita ajattelemaan. Mutta tämä agenda oli liikaa. Etonin henkilökunnasta löytyi yksi professori, joka näki videon sisällön täysin hyväksymättömäksi. Lopulta tämä yksi ääni oli tarpeeksi siihen, että Knowland hyllytettiin tehtävästään. Knowlandin omien sanojen mukaan suurin osa hänen opettajakollegoistaan sekä omista oppilaistaan eivät nähneet videon sisällön olevan mitenkään häiritsevää.
Seuraava olettamus jääköön spekulaatioksi; oletettavasti suurempi maineskandaali olisi kohdannut hyvämaineista Etonia, jos Knowlandia ei olisi erotettu. Media olisi ahneesti tarttunut tilaisuuteen ja saanut poikakoulun näyttäytymään toksisen maskuliinisuuden mekkana ja patriarkaatin sanansaattajana. Vaikka lopulta kyseessä on vain vapaan sanan ja liberaalin opetuksen puolustusyritys.
Niin kutsuttu ”cancel -kulttuuri” siis voitti ja samalla osoitti minkälaisia tabuja maskuliinisuus ja biologia tällä hetkellä tuntuvat olevan. Häviäjiä ovat sekä länsimainen vapaan ajattelun kulttuuri, sivistys ja kehitys, mutta ennen kaikkea pojat ja miehet, joiden kriisistä yritämme – tai ainakin yritimme puhua.
Lähteet
M. Del Giudice; Gender and sexuality development: Contemporary theory and research 2019.
Lippa, Richard. A. 2010. Gender Differences in Personality and Interests: When, Where, and Why? Social and personality Psychology Compass; 11 (4) : 1098-1110
Lippa, Richard. A. 2008. Sex Differences in Personality Traits and Gender-Related Occupational Preferences across 53 Nations: Testing Evolutionary and Social-Environmental Theories. Archives of Sexual behavior (39) : 619–636.
