Hiipivä yrittäjä, piilotettu mielipide

SUSANNA SANTOS

”Tunsin olevani keskellä jonkin asteen kulttia. Nyökkäilin kaikelle nöyrästi mukana, jotta yhteistyökumppanit ja asiakkaani eivät vain saisi vihiä, että kyseenalaistin kaiken sen ideologisen jännitteen mikä koko vaatealaa ja startup-maailmaa tuntui värittävän. Olin heille susi lampaan (vastuullisissa!) vaatteissa.”

Neljä vuotta sitten perustin vastuullisen muodin verkkokaupan ja ryhdyin yrittäjäksi. Tunnontuskaisena kuluttajatutkijana olin herännyt vaateteollisuuden valtaviin ympäristöhaittoihin ja halusin kantaa korteni kekoon. Kulutustapaamme on muutettava tai maapallo ja sen meret eivät enää kestä.

Verkostoiduin vastuullisten yritysten, merkkien ja vaatesuunnittelijoiden kanssa, kiersin näyttelyissä ja messutapahtumissa. Olin syvällä vaatealan piireissä ja oman yrityksen edistyminen tuntui palkitsevalta. Samaan aikaan kuitenkin jouduin moneen tilanteeseen, jossa kyseenalaistin alan ideologista vaatimusta olla henkeen ja vereen feministi, sateenkaariliikkeen puolestapuhuja ja Vihreän puolueen kannattaja. Ne eivät olleet agendoja, jotka saivat minut alunperin alalle.

Slush -start up tapahtumassa kuuntelin pakotettua tasa-arvoa suitsuttavia avainpuhujia ja heidän puheilleen hurraavia yrittäjiä ja muita osallistujia. Kuuntelin Amazonin verkkokauppajohtajan ylpeää kertomusta siitä kuinka he päättivät olla rakentamatta Pohjois-Carolinaan konttoria vain koska osavaltio ei suostunut kirjaamaan lakiin sukupuolineutraalien vessojen pakollisuutta. Ja taas käsien taputusta. Taputin laiskasti mukana. Vain ettei kukaan katsoisi minua kieroon. Puheiden yleisökysymyksetkin tuntuivat keskittyvän vain ja ainoastaan tasa-arvokysymyksiin.

Tunsin olevani keskellä jonkin asteen kulttia. Nyökkäilin kaikelle nöyrästi mukana, jotta yhteistyökumppanit ja asiakkaani eivät vain saisi vihiä, että kyseenalaistin kaiken sen ideologisen jännitteen mikä koko vaatealaa ja startup-maailmaa tuntui värittävän. Olin heille susi lampaan (vastuullisissa!) vaatteissa.

Jälkikäteen kuulin vielä tapahtuman jatkoilla sattuneesta häirintätilanteesta, jossa Slushin jatkoille osallistunut henkilö oli häirinnyt ”sanallisesti ja fyysisesti” toista henkilöä. Elimme #metoo -kampanjan kuuminta vuotta ja häiritsijä sai tietenkin tekosistaan porttikiellon tapahtumaan. Asiasta raportoitiin sähköpostitse kaikille tapahtumaan osallistujille. Henkilökohtainen varoitus olisi kai ollut liian mieto tuomio. Hyppäämättä sen syvemmälle aiheeseen, tyydyn toteamaan seuraavan: Seksuaalinen häirintä ei kuulu minnekään, mutta alkoholipitoiseen illanviettokulttuuriin liittyy väistämättä naisten ja miesten välinen kanssakäyminen ja lähestymisyritykset (varsinkin silloin kuin tapahtuman keski-ikä on n. 25-30 ikävuotta). Ei ole siis ennenkuulumatonta, että iltaan painottuvilla jatkoilla miehet saattavat lähestyä naisia – ja naiset miehiä. Jotkut ehkä kömpelömmin kuin toiset. Kenties Slushin jatkojuomista juopunut yrittäjän alku oli liian varma itsestään muutaman lasillisen jälkeen ja teki mauttoman iskuyrityksen. Tarina ei kerro sillä syyllinen ei tietenkään päässyt ääneen.

Nyt vuosi on 2021 enkä enää ole yrittäjä. Mutta kun yrittäjä ja mediapersoona Aleksi Valavuori joutui viime viikolla vaatealan sosiaalisten soturien kynsiin, yritysvuodet palautuivat jälleen mieleeni. Valavuori erehtyi kertomaan eriävän mielipiteensä ääneen ja sai vihaiset transliikkeen aktivistit peräänsä. Valavuori otti siis voimakkaasti kantaa Tokion Olympialaisten naisten sarjassa kisanneeseen transnaiseen Laurel Hubbardiin. Hubbardin fysiologiset lähtökohdat olivat luonnollisesti muiden naiskilpailijoiden ulottumattomissa – erityisesti siksi, että hän on vielä aikuisikään asti harjoitellut miestensarjassa. Huippu-urheilutasolla tämä voidaan nähdä hyvinkin kyseenalaisena, sillä se vie mahdollisuudet muilta kilpailijoita. Esimerkiksi jos transnaiset ryhtyisivät kilpailemaan tenniksessä, naistennis – siten miten se nyt tunnetaan – olisi hetkessä tapulteltu. Voisimme kai viitata naistenoikeuksiin urheilumaailmassa, mutta on nurinkurista todeta niin, sillä juuri naistenoikeuksia penäävät aktivistit ovat korottaneet ääntään asiasta.

Aleksi Valavuori leimattiin lopulta kannanotostaan transfobiseksi ”öyhöttäjäksi”, joka kuvastaa patriarkaatille tyypillistä toimintatapaa ja talloo vähemmistöoikeuksia. Nämä syytökset tulivat suoraan niiden ihmisten suusta keiden kanssa tein yrittäjäaikoinani yhteistyötä. Sen lisäksi, että Valavuoren viestikanavat tukkeutuivat vihapostista, hän menetti myös pitkäaikaisen yhteistyökumppanin lokakampanjan tuloksena. Uskallan varovaisesti veikata kyseessä olleen vaatealan yhteistyökumppani. Saatan toki erehtyä.

Vaikka en enää ole yrittäjä, monesti mietin monia muita yrittäjiä – myös Aleksi Valavuorta. Pohdin kuinka moni muu hämmästelee vaatealan (ja monen muun, erityisesti luovan alan) suvaitsemattomuutta, ja on hiljaa vain siksi, että pelkää menettävänsä elantonsa ja asiakkaansa. Pienyrittäjänä minulla ei olisi ollut varaa yhdenkään yhteistyökumppanin menetykseen. Transliikkeen, feministiliikkeen aggresiivisuus on lisääntynyt viime aikoina niin kovasti, että maineentahrauskampanjat, haukkumasanat ja vihapostit ovat taisteluissa sallittua. Siitäkin huolimatta, että tasa-arvoinen kohtelu on heidän mottonsa.

Taisteluita ruokkii myös useat julkisuuden henkilöt, joiden seuraajaluvut ovat monien yrittäjien näkyvyyteen verrattuna valtaisia ja siten heidän ulostulonsa eivät lainkaan vähäisiä. Yrittäjiltä, mediapersoonilta kuin ihan tavallisilla kansalaisiltakin toki odotetaan toisten kunnioittamista ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Mutta kaikilla edellä mainituilla ryhmillä on myös oikeus ilmaista eriävä mielipide ja antaa kritiikkiä asioista, joissa he näkevät parantamisen varaa. Toisia kunnioittavassa, avoimessa yhteiskunnassa tällaiseen vastattaisiin keskustelulla ja omalla rakentavalla vastaargumentilla. Voittavia argumentteja tavallisesti tukisi tieteen osoittamat faktat. Niiden nojalla kun on turvallista tehdä päätöksiä, sillä hyvin tehty tiede ei ole koskaan subjektiivista. Mutta tämän hetken ilmapiirissä tiede on toissijaista. Ensisijaista on oman agendan läpiajaminen hinnalla millä hyvänsä. Vaikka se veisi yrittäjältä elinkeinon.

Niin hiljaa pysyvät he, joilla ei ole varaa hävitä pelissä, jossa ei enää tunnu olevan sääntöjä.

The world suffers a lot. Not because the violence of bad people. But because of the silence of the good people.” – Napoleon Bonaparte

Susanna Santos

Calibren päätoimittaja

Author: Susanna Santos

Susanna Santos on kuluttajaekonomi, kirjoittaja ja Calibre.fi sivuston perustaja